Karri Ollila

Totuudenjälkeinen metsä

"Nykyään ei saa kunnon rakennuspuuta mistään"  

"Metsät on nykyään pelkkiä puupeltoja"

"Talousmetsien luonnonhoito on täysin vapaaehtoista"

"Viimeiset  vanhat metsät pelastettava vielä, kun ne pelastettavissa on"

Kaikki nuo lauseet löytyvät lähes jokaisesta metsää, puurakentamista tai luontoa käsittelevästä some-keskustelusta. Eräs esimerkkilauseista on jopa WWF:n vaalitavoitteista 2019.  

Opettajat ovat koulutuksen ammattilaisina sitä mieltä, että kaikki aikuiset kuvittelevat olevansa kouluopetuksen asiatuntijoita, vaikka ovat vain käyneet koulussa. Sama pätee metsään. Moni vain metsässä tai puistossa käynyt pitää itseään ammattilaisena.  

Kaikki  alun esimerkkilauseet ovat tosia. Elämme totuuden jälkeistä aikaa. Totuus ei nykyisin tarvitse olla tutkittua, toistettavaa tai konkreettista. Totuudeksi kelpaa tässä maailmassa kokemus.

Jos Byggmaxin alennusnipussa oli sentin vuosilustot, eikä niistä saa ikkunankehystä, niin tottahan tuo lienee.  Jos metsuri on istuttanut taimet suoriin riveihin, niin eihän kukaan voi kiistää etteikö se näytä erilaiselta kuin luontaisesti syntynyt taimikko, vaikka välit puskee varpua, vesakkoa ja kuutta eri lehtipuulajia.   

Talousmetsien luonnonhoito on WWF:n mukaan täysin vapaaehtoista. Jätetään huomioimatta luonnonsuojelulaki, metsäsertifikaatit, metsälaki, vesiensuojelulaki, lintudirekstiivi, hyvän metsänhoidon suositukset, kuntakohtaiset maisema ja kaavamääräykset sekä lukuisat muut lait ja asetukset, niin kokemushan on aito ja totta.  Ja juurihan olemme menettämässä viimeiset vanhat metsät vaikka  keskimääräinen talousmetsäkin on jo myöhäisessä keski-iässä ja Euroopan tiukasti suojellut metsät ovat pääosin Suomessa.  

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset