Karri Ollila

Pellon hiilensidonta poliitikkojen puheissa- vähän villoja

Poliitikot keksivät vaalitenteissä yhä uudelleen samoja uusia ideoita. Metsien hiilensidonnan on jo vakavastiotettavien poliitikkojenkin puheissa todettu olevan yhteydessä metsän kasvuun. Mitä paremmin metsä kasvaa, sitä enemmän hiiltä sidotaan. Vanhaksi päässyt metsä muuttuu hiilen lähteeksi. 

Poliitikot ovat tuoneet toistuvasti esiin peltojen hiilensidontakyvyn. Hyvä niin.  Keskusteluissa on vain täysin ristiriitaisia avauksia peltojen hiilinielun tiimoilta. Lyhykäisyydessään pelloissa pätee sama kuin metsissä: mitä kiihkeämpää ja kasvukauden alusta loppuun ulottuvaa kasvuun, sitä enemmän kasvi ehtii yhteyttämään. Maan tuottokyvyn, ravinteiden ja veden on riitettävä ja on käytettävä tehokkaita lajikkeita. 

Ristiriidat tulee siinä, että samalla kun puhutaan pellon hiilinielun kasvattamisesta puhutaan myös lihaveroista, luomusta tai kasvinsuojelun vähentämisestä. Yhtälö ei toimi. Hiilensidonnassa (ja juuristoon ja edelleen maamikrobeihin) siirrettävässä sidonnassa nurmet on ylivoimaisia. Nurmen hyödyntäjänä taas nautakarja on ylivoimaista. Jos halutaan siirtyä kasvisruokaan, niin vaihtoehdoksi nousee yksivuotiset kasvit. Tämä taas tarkoittaa vuosittaista muokkausta tai lisääntyvää myrkyttämistä. 

Luonnonmukainen yksivuotisten kasvien viljely edellyttää voimakasta muokkausta, joka kuluttaa polttoaineita ja altistaa ravinnevalumiin.  Se edellyttää myös pääsääntöisesti karjanlantaa. 

Kiitos poliitikot, että nostatte agronomit,  metsänhoitajat ja maanviljelijät sankareiksi. Antakaa sankareitten hoitaa alkutuotantoon liittyvät asiat.  Kuten ovat hoitaneet menestyksellä tähänkin saakka. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TeppoRaininko kuva
Teppo Raininko

Olet oikealla asialla.

Nurmien biomassasta – ja sen mukana hiilestä – on noin puolet maan sisällä. Mitä vanhemmasta nurmesta on kyse, sitä isompi osa on piilossa. Vanhoissa nurmissa voi juurimassan osuus olla puolitoistakertainen korjattuun satoon verrattuna. Mitä isompia satoja saadaan, sitä enemmän myös maahan sitoutuu hiiltä. Tästäkin näkökulmasta (kuten ravinteiden huuhtoutumisenkin osalta) pyrkimys mahdollisimman suureen satoon on myös parasta ympäristönsuojelua.

10 000 kilon hehtaarisato nurmista ei ole mikään ihme eikä ennätys. Tällaisen kasvuston juurimassa voi olla 15 000 kg, josta lähes puolet on hiiltä. Mitä kauemmin maa pysyy muokkaamattomana, sitä isompi osa hiilestä pysyy maassa. Koska nurmia voidaan suorakylvää – ja yhä useammin niin tehdäänkin, nurmipellot ovat hyvä hiilivarasto. Juuria kuolee ja syntyy uusia. Maan mikrobitoiminta muuttaa osan juuristoon sitoutuneesta hiilestä pysyvään muotoon – siis muotoon, joka ei karkaa edes kynnettäessä.

Vertailun vuoksi esim. härkäpavun satotaso Suomessa on suuruusluokkaa 2000 kg . Härkäpapu on yksivuotinen kasvi, jota voi viljellä samalla lohkolla viiden vuoden välein. Välissä on oltava jotain muuta. Se voi olla vaikkapa nelivuotinen nurmi, joka syötetään naudoille. Siten viljelykierron aikana tuotetaan samalta lohkolta sekä eläin- että kasvivalkuaista. Tällainen kierto sopisi myös luomuviljelyyn. Härkäpapu on typensitojakasvi ja kotieläintalous huolehtii fosforin ja kaliumin tarpeesta.

Ilman kotieläintuotantoa luomuviljely onkin – ei mahdotonta – mutta kovin, kovin tehotonta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset